9.8.2015

Kymmenen kysymystä




Kuva: Karoliina / VALOON Photography


Sain muutama viikko sitten Tarulta haasteen vastata kymmeneen kysymykseen. Tässä vastaamisessa ehti kesälomailujen takia vierähtää jonkin aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli asiaan: 


1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Olen itkupilli ja itken todella herkästi, niin liikuttuneena, surullisena kuin vihaisenakin. Olen huomannut, että tämä ominaisuus on iän myötä vain pahenemaan päin. Liikutun todella herkästi ja tästä syystä kyyneleitä tulee tihrustettua vähän liiankin usein.


2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

Haluan, että blogini on itseni näköinen, mutta ilman muuta myös lukijoiden mielipiteillä on merkitystä. Bloggaamisesta on tullut minulle todella tärkeä harrastus ja arvostan sitä kovasti, että postauksiani luetaan. En varmasti olisi perustanut blogia, jos haluaisin pitää nämä jutut vain itselläni. 


3. Miten bloggariminä eroaa "reaaliminästäsi"?

Blogissa näkyy luonnollisesti vain pintaraapaisu elämästäni. Kodin sotkut ja verkkaripäivät jätän suosiolla blogin ulkopuolelle, sillä en usko sen inspiroivan ketään. Eiköhän kaikki tiedä, että ihan  sitä tavallista kaoottiisuutta, kiirettä ja siivousta mahtuu myös meidänkin perheen arkeen. Perheasiat jäävät myös tietoisesti blogin ulkopuolelle, en esimerkiksi julkaise kuvia lapsista tai miehestäni täällä blogin puolella. Bloggariminä on siis luonnollisesti jonkin verran suppeampi kuin reaaliminä. 


4. Mikä saa sinut nauramaan?

Eniten nauran varmasti mieheni jutuille, hassuttelu on osa arkeamme. Ja tietty myös lasten toilailut ja ystävien kanssa höpöttely pistää naurattamaan. Huumori on tärkeä osa elämääni ja uskon siihen, että nauru pidentää ikää. Suhtaudun positiivisesti naururyppyihin - niitä saa tulla! Muut rypyt ja ikääntymisen merkit vaativat sitten vähän enemmän totuttelua.


5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Hmm, tämä on aika vaikea kysymys, sillä en ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen luovana. Tarkoitan siis sellaisia konkreettisia asioita, kuten esimerkiksi maalaamista, muita taiteenaloja tai asioiden "tuottamista". Ehkäpä luovuus merkitsee minulle sitä, että osaan olla oma itseni ja tehdä niitä asioita jotka kiinnostavat minua, niin kotona kuin työelämässä. Itse asiassa yksi  sellainen konkreettinen luova asia, josta kovasti pidän, on sisustaminen. Siihen tulee toivottavasti uutta pontta tässä töihinpalaamisen myötä, sillä hoitovapaalla oleminen ei ole suoranaisesti tukenut taloudellisesti uusien huonekalujen ja sisustusesineiden hankintaa. Bloggaamisen myötä myös valokuvaamisesta on tullut tärkeä harrastus, jossa haluan keihttyä. 


6. Ketä läheistäsi ihailet?

Miestäni, ehdottomasti. Hänessä on sellaista tietynlaista levollisuutta. Vaikka töissä on välillä liiankin kiire ja kotona kaoottista, hoitaa hän silti roolinsa molemmissa paikoissa kiitettävästi. Hänestä myös huomaa, että hän on sinut niin itsensä kuin elämänsä kanssa. Olemme keskustelleet tästä lähiaikoina ja hän sanoo levollisuuden tulevan siitä, että elämässä on tällä hetkellä asiat niin hyvin, eikä ole minkäänlaista suorittamisen tai saavuttamisen tarvetta. Hän on mielettömän hyvä aviomies ja isä, minun arjen sankarini!


7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Olen aikamoinen stressaaja ja se ärsyttää itseäni. Otan välillä ihan turhistakin asioista stressiä ja mietin aina etukäteen kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Tämä on aina ollut tapani, valmistaudun pahimpaan ja yllätyn sitten aina positiivisesti, ettei asiat ollutkaan niin kamalia. Joskus toivoisin, etten toimisi näin, sillä se on aika kuluttavaa.


8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Muistan edelleen yhden tietyn saamani kehun, jonka mukaan olen "ihanan kupliva ja pirtsakka". Olen ulospäin suuntautuva ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Tässä pari vuotta kotona olleena olen kuitenkin huomannut, että minusta on tullut hieman arempi ihmisten parissa, kuin mitä olen aikaisemmin ollut. Uskon kuitenkin, että tämä tulee taas muuttumaan kun palaan lintukodostani työelämään ja kohtaan siellä taas erilaisia sosiaalisia tilanteita ja haasteita.


9. Mikä sinusta tulee isona?

Olen jo opiskellut iselleni sellaisen koulutuksen, joka tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia ja olenkin viihtynyt työelämässä erittäin hyvin. Mitään alanvaihdosta en siis halua, koen sataprosenttisesti löytäneeni oman juttuni. Tavoitteeni on edelleen "isona" olla sellaisissa työtehtävissä, joista voin oppia uutta ja saada kokemusta. Niin kauan kun työssä on vielä opittavaa ja kehittymisen mahdollisuuksia, töihin on ihana mennä. Sitten kun tuntuu siltä, että "tämä on jo nähty", on aika hakeutua muualle uusien haasteiden pariin. 


10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele?

Elämässä tulee varmasti kohtaamaan paljon vastoinkäymisiä, niin isoja kuin pieniä, mutta olisihan se aika surullista jos ei uskoisi onnellisiin loppuihin. Olen pohjimmiltani optimismi (vaikka stressaan ennakkoon ja maalailen niitä kauhuskenaarioita) ja uskon kyllä siihen, että kaikki menee lopulta hyvin. Koen tällä hetkellä olevani todella onnekas ja onnellinen. En kuitenkaan pidä näitä asioita itsestäänselvyytenä, osaan todella arvostaa kaikkea, mitä elämä on minulle tähän mennessä antanut.


-Stella-


Seuraa blogiani Bloglovin´ssa ja Instagramissa.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos S <3 Tykkään itsekin lukea näitä juttuja muiden blogeista, niistä saa aina vähän paremmin tuntumaa ihmisestä blogin takana :)

      Poista
  2. Sekä tuosta itkemisestä, että stressaamisesta tunnistan täysin itsenikin. :D Välillä sitä itkee, vaikkei tiedä miksi itkee ja kaikista asioista maalailen myös hirveitä mielikuvia, vaikka en sitä tarkoituksella tekisikään. Ajatukset vain lähtevät lentoon ja sitten se on menoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Camilla kommentista! <3 Luulen, että nää kaksi mainittua asiaa on varmasti todella yleisiä naisten keskuudessa :D Varmasti yksi isoin ero miesten ja naisten välillä, ainakin meidän perheessä ;) Onnea on puoliso, joka osaa olla viilipytty eikä itke tai stressaa niin kovasti.

      Poista